Archive for the ‘virveli’ Category

Muutamia asioita alkuun

Kapulat tulee valita painoltaan ja paksuudeltaan soittajan soittotavan (tekniikan) mukaan. Eri tyylejä soitetaan erilaisilla kapuloilla, ne voidaan valita myös äänenvoimakkuuksien ja sävyjen mukaan.  Hyvät pikkurumpukapulat kuulostavat tasaiselta ja ovat samassa vireessä.

Sointiin vaikuttaa myös rummun koko, kalvon materiaali ja viritys.  Nahkakalvo on soinniltaan rikkaampi ja ´kuivempi ´ verratuna muovikalvoon, se vaatii soittajaltaan enemmän tarkkuutta. Muovikalvo on siinä mielessä paljon helpompi. On kuitenkin hyvä soitella molempia, esim. vanhan patakalvon voi käyttää uudelleen pikkurumpuun jos sellaisen haluaa harjoittelukäyttöön.

Pikkurummun mattomekanismin tulee olla soittajan edessä, ts. pystysuorassa eli matto kulkee samansuuntaisesti kuin soittaja kalvolla.

Äänenvoimakkuudet

Kapulan liikeradan korkeus ja lyöntikohta kalvolla ovat olennaisia äänenvoimakkuuksissa.
Liike alkaa ja loppuu ns. nollatasoon, tasoon, jossa kapula on ranteen ja käsivarren kanssa samassa linjassa korkeintaan puoli senttiä kalvon yläpuolella. Näin selviää myös rummun sopiva korkeus. Liikerataan kuuluu siis liike nollatasosta ylös ja takaisin alas. Tämä liike on yhtäjaksoinen. Kun kapula osuu kalvoon, se nousee itsestään takaisin ylös.

Käytä kalvon kimmoisuutta mahdollisimman paljon hyväksi.

Pikkurummussa pienet äänenvoimakkuudet kuten piano, pp jne. soivat kaikista parhaiten noin sentin päästä reunasta. Jos soitat reunaan, sointi on ohut ja terävä. Kun siirryt siitä hieman poispäin tulet kohtaan, jossa kalvo alkaa soida. Kapuloiden päiden (käytännössä kyynärpäiden) tulee olla samassa linjassa eikä kovin kaukana toisistaan, jotta sointi on tasainen. Pianossa kapulat (käytännössä ranteet) eivät nouse 1cm korkeammalle. On kapuloita, jotka on tarkoitettu selkeään/pehmeään pianosointiin. Pienissä äänenvoimakkuuksissa on kyse hienomotoriikasta, pienistä liikkeistä.

Forte löytyy keskikohdasta muutama sentti ylöspäin. Ihan keskellä rumpua on ns. kuollut kohta, joka ei soi. Kun siirryt tästä hieman ylöspäin, kuulet pohjaäänen ja ylä-ääniä. Forten liikerataan riittää ranteen maksimaalinen liike ylhäältä alas. Liikeradan tulee olla molemmissa käsissä yhtä korkea = kannattaa harjoitella peilin kanssa. Kuulet, näet ja tunnet milloin kapulat ovat yhtä korkealla eli lyönti on tasainen.
Muista, että äänenvoimakkuuksilla ei ole mitään tekemistä voimankäytön kanssa. ff – äänenvoimakkuuksissa liikerataa tulee laajentaa ottamalla käsivarren liike mukaan. Pikkurummun soitossa ei kuitenkaan tarvita samanlaisia liikeratoja kuin esim. patarumpujen soitossa. Rumpu on paljon pienempi, vireeltään korkeampi ja luonnostaan äänekäs.

Äänenvoimakkuus mf löytyy forten ja pianon väliltä ja mp mf ja pianon väliltä. mf:n lyöntikaari on puolet fortesta ja mp puolet mf:sta. Kapuloiden tulee olla aina samassa linjassa, (kyynärpäät samassa linjassa sivuilla) korkeintaan sentin päästä toisistaan. Jos ne ovat toisistaan kaukana sointi ei ole tasainen. Jos ne ovat liian lähellä, liikeratoihin ei ole tarpeeksi tilaa.

Tässä olivat ns. peruslyöntitasot. Niihin perustuvat seuraavat tasot.

Aksentit

Aksentit soitetaan vallitsevaa äänenvoimakkuutta korkeammalta. Niillä ei ole mitään tekemistä voiman kanssa, vaikka voimamerkeistä puhutaankin. Voidaan ajatella, että aksentin äänenvoimakkuus vastaa seuraavaa äänenvoimakkuutta.  Pianossa aksentti olisi mezzopianon luokkaa, mezzopianossa mezzoforten, mezzofortessa forten, jne.

Puhutaan peruslyöntitasosta, aksenttitasosta ja flamitasosta. Näiden tasojen hallitsemiseen perustuvat esim. rudimentit ja ensimmäisen vuoden orkesteriopinnot lyömäsoittimissa.

Etuhele / Flami

Etuhele soitetaan yhdellä ja samalla liikkeellä. Pääiskun soittava kapula tekee korkeamman ja nopeamman liikekaaren kuin flamia soittava. Molemmat kädet/ranteet nousevat samanaikaisesti ns. nollapisteestä ylös ja takaisin alas. Karkeasti sanottuna flamissa on kysymys kahden äänenvoimakkuuden samanaikaisesta soittamisesta (pääiskun äänenvoimakkuuden osoittamassa kohdassa kalvoa). Voit harjoitella niin, että pääiskussa on forten korkea liikekaari, kun taas flamissa matala pianon liikekaari. Liike alkaa ja loppuu samanaikaisesti. Flami syntyy siitä, että matalaa liikekaarta soittava kapula ehtii nopeammin kalvolle. Olennaista on, että molemmat kädet lähtevät ja palaavat nollapisteeseen, n. puoli senttiä kalvolta = kapula on ranteen ja käsivarren kanssa samassa tasossa. Flamin kuulee aina, oli se kuinka hiljainen tahansa. Liikkeen tulee olla samanaikainen siksi, että kaksi liikettä vie aikaa ja vaikuttaa suoraan nopeuteen ja rentouteen. Samalla kuluu paljon energiaa. Mitä yksinkertaisempaa soitto on, sitä enemmän energiaa jää olennaiseen – musiikkiin.

Kaikki flamit (2,3,4) soitetaan samoin kuin yksöisetuhele. Ajoitus ja liikerata ovat samoja, flamikapula jää kalvolle vain kauemmaksi aikaa, kuten tremolossa. 2 -, 3 -, 4, – etuheleet ovat tremoloiskuja pianossa.
Tietenkin etuheleet voidaan soittaa myös singleinä tai Open-Roll -pohjaisina.

Tremolot (2,3,4,5,6, Press Roll)

Tremoloissakin on kyse kalvon kimmoisuuden maksimaalisesta hyödyntämisestä.

Tremoloissa lähdetään liikkeelle singleistä, niissä on kyse peruslyöntitasosta ks. äänenvoimakkuudet. Se tarkoittaa sitä, että tremoloiden liikeradat ovat yhtä korkeita kuin singleissä. Itseasiassa vuorokäsin soittaminen tietyssä nopeudessa on singletremolo. Tremoloita kannattaa aloittaa harjoittelemaan kevyellä äänenvoimakkuudella (mf-f).

Jos osaat soittaa singlejä, opit myös tremolot, sillä on kyse samoista asioista. Kun opit tremolot, osaat myös etuheleet, koska ne liittyvät toisiinsa.

Open Roll / kahden iskun tremolo

Kun harjoittelet singlejä, lähdet nollatasosta ja annat kapulat ponnahtaa kalvolla vain kerran. Jos jätät kapulan pomppimaan kalvolle (huom. otteen täytyy pysyä tremoloissa, kuten singleissä, flameissa jne. aina vakiona = samana) saat tremolon esiasteen. ‘Eristä’ tästä kaksi ensimmäistä iskua. Anna kapulan pompata 2 kertaa tehdessäsi yhden liikkeen.
Muista yksi liike, monta iskua kaikissa tremoloissa. Harjoittele ensin vain toisella kädellä kaksi samankuuloista ja yhtä korkeaa iskua yhdellä liikkeellä. Kokeile eri nopeuksia. Huom. muista lähtö ja paluu nollapisteeseen. Harjoittele f-mf alueella, pidä liikerata riittävän korkeana. Vertaa soittoasi aina peruslyöntitasoon singleissä. Kun se onnistuu, siirry toiseen käteen. Kun voit soittaa molemmilla käsillä erikseen tasaisesti eri nopeuksissa 2 iskua, vertaa niitä toisiinsa soittamalla R,L ja L,R nopeasti, hitaasti jne. Iskujen tulee seurata toisiaan saumattomasti. Jatka ketjua vähitellen R,L,R/L,R,L ja R,L,R,L /L,R,L,R (=9 Str.Roll) niin että tremolo kuulostaa ja näyttää tasaiselta. Nopeuta nyt tremoloasi harjoittelemalla metronomin kanssa (60 -) kuudestoistaosapohjaisesti, esim. ¼ tremoloa, 3/4kuudestoistaosia ja lisää tremolon määrää.

Open Rollissa ei ole kysymys voimankäytöstä, otteen/puristuksen tulee olla sama kuin singeissä.

Tremoloon vaikuttaa: liikeradan laajuus, sen nopeus sekä ote. Muista, että liikerata on nollapisteestä ylös ja alas kuin heittäisit kapulan kalvolle.  Vauhti tuo tremoloon liikettä.

Kolmen, neljän, viiden, kuuden iskun tremolo (Press Roll)

Harjoittele samoin kuin edellä. Jotta kapula ehtisi saman ajan kuluessa pompata useammin, kuvittele soittavasi aina syvemmälle rumpuun, Press Rollissa lattiaan asti. Jos siis et saa soitettua kaikkia haluamiasi iskuja, et viivy tarpeeksi kauan kalvolla = alhaalla. Tarvitset siis napakamman otteen ja asteittain enemmän puristusta. Voit kuulla tremolon iskut tarkasti 3 asti, tietyissä nopeuksissa 4 alkaa muistuttaa avointa Press Rollia. Niinpä 5, 6 iskun tremolossa on loppujen lopuksi kyse eri tiheyksisistä Press Rolleista. Tiheyteen vaikuttaa iskujen määrä (=otteen napakkuus, puristus) ja tietysti se, miten nopeasti soitat vuorokäsin. Tremoloja kannattaa aina ensin harjoitella rytmisoidusti kuudestoistaosa – ja triolipohjaisena (trioli on helpompi, koska luku on epäjaollinen). Sovella tremoloharjoitusta siis heti myös ns. pyramiidiin (neljäsosista kolmaskymmeneskahdesosiin, muista metronomi) harjoittele rytmit ensin singleinä ja sen jälkeen lisää vähitellen tremoloiden määrää.
Tremoloa kannattaa harjoitella siten, että  rentous ja sointi säilyy. Motoriikan ja liikkeiden sisäistämiseen menee aikaa. Siksi, lopeta soittaminen, kun väsyt. Vain niin voit saavuttaa suuret äänenvoimakkuudet ja nopeudet.

Riippuen äänenvoimakkuuksista tremolo on erilainen pianossa kuin fortessa tai ff – äänenvoimakkuuksissa. Pianon tulee kuulostaa helmeilevältä, jos soitat soinniltaan rikkaassa reunassa liian tiheästi tremolo kuulostaa kireältä eikä kalvo saa mahdollisuutta soida. Sama pätee patojen soitoon, tremolon tiheys on suoraan verrannollinen kalvojen kireyteen.

Koska on kysymys musiikista kannattaa harjoitella eri sävyisiä, sointisia ja tiehyksisiä tremoloja. Muista – soittosi kuulostaa aina siltä miten harjoittelet ja vielä – harjoittelet alusta alkaen myös aina samalla sitä soittamiseen liittyvää mielentilaa, jossa myöhemmin esiinnyt.

Tervetuloa!
Toivotan sinut tervetulleeksi kotisivuilleni. Sivuilta löydät tietoja harjoitteluun ja ajankohtaista tietoa lyömäsoitinten opiskelusta oppilaitoksessamme.
Blogi emaililla!

Enter your email address:

Delivered by FeedBurner

Tag Cloud

aksentti etuhele flami open roll press roll tremolo kapulat (1)
patarummut (2)
Patarumpu (2)
pikkurumpu (1)
soittotapa (2)
tekniikka (7)
tekniikka. pikkurumpu (1)
Uncategorized (2)
virveli (1)

WP Cumulus Flash tag cloud by Roy Tanck requires Flash Player 9 or better.