Miten voi ylläpitää tempoa tai opettaa se? Lyömäsoittimissa tempon eli nopeuden ylläpitäminen ei liity itse iskuihin ja niiden täsmällisyyteen vaan siihen, mitä niiden välissä tapahtuu, liikeradassa. Jos opetus alkaa 1) tasajakoisista nuoteista ja 2) vuorokätisestä käsijärjestyksestä, liikeradat vakiintuvat motoriikassa ja tempon ylläpitäminen, metronomin käyttö ja laskeminen on helppo sisäistää. Tavoitteena on alusta asti tempon sisäistäminen, ei metronomin mekaaninen seuraaminen vaan se, mitä sen avulla on mahdollista tehdä. Kysymys on siitä, miten pulssin saa yhdistettyä motoriikkaan. Sen täytyy olla liikkeessä, kaikessa toiminnassa. Lyömäsoittimissa rytmiaiheiden, dynamiikan, nopeuksien jne. eli liikeratojen toistamisessa motoriikka / lihasmuisti on avainasemassa. Pelkän kuulon ta näköaistin varassa toimiminen on epävarmempaa. Mikäli mitään huomiota ei kiinnitetä motoriikkaan ja sitä kautta itsetuntemuksen edistämiseen, eteneminen on salamyhkäisempää eikä perustavanlaatuista, toistettavissa oleviin kokemuksiin perustuvaa pohjaa soittimen hallinnalle voi syntyä.

Liikeradan tulee olla tasainen, samannäköinen, -tuntoinen ja -kuuloinen ja suuntautua aina alaspäin. Liikerata on sama kuin äänvoimakkuus joten alussa liikeradan kannattaa olla riittävän laaja, mf-f alueella että sen ylläpitämiseen voi oppia vaikuttamaan. Kysymys ei ole voimankäytöstä vaan rentoudesta. Lihasmuistiin tallentuu tieto nopeammin ja tehokkaammin silloin, kun lihakset ovat rennot.

Tempon ylläpitämiseen liittyy olennaisena osana myös käsijärjestys.

Käsijärjestyksen oppiminen/opettaminen kannattaa aloittaa vuorokätisestä järjestelmästä. Monet pikkurumpu/rumpukirjat aloittavat tästä ja siirtyvät vasta sitten rudimenttikäsijärjestyksiin (esim. Stick Control).

Tempon ylläpitämiseksi vuorokätisessä käsijärjestyksessä kannattaa keskittyä ensin ns. vahvemman käden liikkeeseen. Siihen mikä käsi vie (engl. lead). Varsinkin nopeassa tempossa näin voi siirtyä isompiin, nopeammin hallittaviin, kokonaisuuksiin. Stick Control:in ensimmäiset harjoitukset liittyvät tähän.

Rumpusetissä asia on helppo selittää käytännössä. Oikea käsi soittaa kahdeksasosanuotteja läpi kompeissa ja filleissä. Tähän on helppo myös laskea. Kun on tottunut metronomiin / klikkiin taustalla on helppo alkaa laskea mielessä yk-si, kak-si, kol-me, nel-jä – kahdeksasosissa. Huomio kiinnittyy heti siihen käteen joka vie, on vastuussa temposta. Kaikki muu tapahtuu suhteessa tähän. Kun laskeminen onnistuu mielessä, voi alkaa laskea ääneen. Tietoisuus rakenteista (tahtilajit, miten monta tahtia) kasvaa ja toiminnot alkavat eriytyä. Voi oppia vaikuttamaan ja suuntaamaan huomiota asioihin erikseen.

käsijärjestys

Kuudestoistaosissa kädet soittavat kahdeksasosia, vuorotellen. Kolmaskymmeneskahdesosissa kuudestoistaosia. Jos siis voit soittaa sekä oikealla, että vasemmalla kädellä erikseen peräkkäin kuudestoistaosia haluamassasi tempossa, voit yhdistää molemmat kädet. Vasemman käden takapotkut = lyönnit = liikeradat ovat siis samoja kuin oikean käden, on kyse samasta asiasta. Takapotkujen soittaminen ns. heikommalla kädellä perustuu siihen, että siirryttäessä painolliselle nuotille eli vahvemmalle kädelle ykkösen painottaminen tulee luonnostaan.

Koska oppiminen alkaa ensin aina pikkurummusta, on hyvä aloittaa rytmitavuista, oppilaalle kehittyy heti helposti mielikuva temposta ja siitä, miltä nuotit kuulostavat. Rytmitavuja voi alusta asti lukea metronomin kanssa. Jos rytmien lukeminen ja taputtaminen onnistuu tempossa, onnistuu soittaminenkin. Rytmitavujen jälkeen kun käsijärjestys vakiintuu, laskeminen ja rakenteiden hahmottaminen on helpompaa.

Rytmitavut on yksinkertainen ja looginen järjestelmä, jonka avulla voi itsenäisesti selvittää, millainen käsijärjestys jossakin rytmissä on, tai miltä jokin rytmi kuulostaa. Johdonmukainen käsijärjestys vaikuttaa suoraan myös motoriikan kehittymiseen, hahmottamiseen, rytmien ymmärtämiseen / kuulemiseen ja ilmaisemiseen. Oppilas ei voi olla opettajasta riippuvainen tällaisissa perusasioissa. Joka kerta, kun oppilas pyytää soittamaan jonkin rytmiaiheen tai kompin koska ei osaa lukea nuotteja hän vahvistaa riippuvuuttaan toisista ja harjoittelee omaa epävarmuuttaan. Jos taas joka kappaleeseen opitaan rytmit erikseen keksimällä aina eri tavut tai sanat lopputulos on sama kuin ilman rytmitavuja, oppilas tunnistaa nuotit vain tietyissä kappaleissa, mutta ei osaa yhdistää niitä uuden kappaleen nuotteihin. Samoin käsijärjestyksetkin täytyy katsoa joka kerta erikseen. Tämä tietää paljon ylimääräistä työtä opettajalle ja jos oppilas soittaa jossakin orkesterissa tai yhtyeessä, myös muille.

Leave a Reply

WP-SpamFree by Pole Position Marketing

Currently you have JavaScript disabled. In order to post comments, please make sure JavaScript and Cookies are enabled, and reload the page. Click here for instructions on how to enable JavaScript in your browser.

Tervetuloa!
Toivotan sinut tervetulleeksi kotisivuilleni. Sivuilta löydät tietoja harjoitteluun ja ajankohtaista tietoa lyömäsoitinten opiskelusta oppilaitoksessamme.
Blogi emaililla!

Enter your email address:

Delivered by FeedBurner

Tag Cloud

aksentti etuhele flami open roll press roll tremolo kapulat (1)
patarummut (2)
Patarumpu (2)
pikkurumpu (1)
soittotapa (2)
tekniikka (7)
tekniikka. pikkurumpu (1)
Uncategorized (2)
virveli (1)

WP Cumulus Flash tag cloud by Roy Tanck requires Flash Player 9 or better.